ARTIKKELIT:

>> AIHELISTA

KOULUTUS: kuka, mitä, missä, miten...

Varsan kasvattaminen ja hevosen itse kouluttaminen on varmasti monen haave. Ennen hommaan ryhtymistä kannatta lukea paljon aiheesta, käydä katsomassa miten muut kouluttavat ja pyytää joku kokenut ainakin alkuun koulutustilanteita seuraamaan, jotta apua on saatavilla heti kohdallaan.

Suunnitelmallisuus on tärkeää, sillä sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee tässäkin. Suunnitelmia voi toki joutua vaihtamaan tai muokkaamaan, mutta vaihtoehtoineen ja väliportaineen yleensä päästään perille, kun ei hosuta.

Rentous ja olosuhteet on syytä olla kunnossa, jotta oppimisilmasto on suotuisa. Tunnistathan rennon ja jännittyneen hevosen erot... ? Olosuhteiden huomioinnissa ei ehkä riitä, että valitaan päivä minä tuuli ei viskele akkoja niskaan. Hevoskavereiden luota eroon viety humma saattaa tarvita lauman tuoman turvan, vähintäänkin näköetäisyydelle ollakseen niin tyyni, että voi keskittyä ihmiseen.

Kertaus on opintojen äiti ja sekin pätee hevosta kouluttaessa. Kertaamista tarvitaan uskomattoman paljon, toisaalta samoin on kaiken opettelun kohdalla -eipä kukaan kirjoittamistakaan päivässä, viikossa tai kuukaudessa täydellisesti ole oppinut, harvalla riittää vuosikaan.

VAARALLISTAKO...

Usein kuulee kerrottavan miten joku nuori opetettava hevonen on ollut niin hurja, että on tarvittu monta pitelijää, että kärryt tai ratsastaja on saatu kyytiin ja sitten meno on ollut sangen vauhdikasta rodeota.

Oikein toimien kouluttaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin mikään muukaan hevosharrastaminen. Uusi asia voi olla hevosesta pelottava vielä sittenkin, kun ihminen ei piilevää pelkoa enää huomaa. Ihminen selässä tai kärryt perässä voi tehdä hevoselle vangitun olon, ellei niille ole ensin huolella siedätetty turruttamalla pelon kohteeseen. Jos pelkäävä hevonen tuntee olevansa vangittu, se joko "antautuu kuolemaan" tai riuhtoo henkensä hädässä.

Kun hevonen luottaa kouluttajaansa, niin pelottavassakin paikassa tarvitaan vain huokaus ja hevonen muistaa olevansa turvassa.

Paloista toimivaan kokonaisuuteen

Äkkiseltään ei ehkä edes keksi miten moneen palaan vaikkapa ratsuksi harjoittelu voidaan tarvittaessa jakaa. Jo yksistään varusteiden laittaminen voidaan paloitella satulan likelle tuomiseen, sen ylös ja selkään nostamiseen sekä vyön kiristämiseen ja jalustimien laskemiseen.

Itse selkään nousu voidaan jakaa helposti jalan nostamiseen, pieneen ja isoon ponnistamiseen, kyljittäin makaamiseen ja istumiseen selässä, ensin hetken ja lopulta pidemmän aikaa.

Varusteita voidaan kantaa monta kertaa harjoituksissa mukana ilman ratsastajaa, näin ratsastajan kanssa tehtävät liikkeet tulevat jo ennalta tutuiksi ja hevonen oppii ne jostain tietystä merkistä tekemään. Hyödyt ovat moninaiset, sillä kunto ja lihakset kasvavat samalla.

Selkään nousun jälkeen kannattaa aloittaa siitä, että hevonen myös selästä myötää ohjalle -silloin voi olla varma, että hätätilanteessa jarru löytyy. Kun paikalta myötääminen onnistuu helposti molempiin suuntiin voi alkaa harjoitella eteen liikkumisia.

Aluksi kannattaa harjoitella yhtä asiaa kerrallaan eli mikäli teema on eteen liikkuminen niin maltetaan pysyä siinä harjoituksessa. Myöhemmin, muutaman taidon tultua varmaksi, voi alkaa rakentaa harjoituksia muutaman teeman ympärille, jotka aina aloittaa helposta kerrattavasta osioista, ottaa väliin vähän jotain vaikeampaa tai uutta ja päättää johonkin helppoon sekä kivaan. Säännöstelemällä etenkin vaikeita tehtäviä, hevosen itsetunto kasvaa terveesti.

Riitelemistä kannattaa välttää opetettavan hevosen kanssa. Jos harjoitus ei suju millään, siihen on varmasti jokin syy. Luultavasti jo pieni haudutustauko saattaa auttaa, sillä kipein lihaksin tai väsynein mielin ei ihmisilläkään juuri mikään onnistu.

Mikä tärkeintä, näe onnistuminen ja palkitse siitä -se on paras motivaattori.

>>Takaisin ylös