ARTIKKELIT:

>> AIHELISTA

PAINE

Kuvittele tilanne, että olet pitämässä esitelmää väkijoukon edessä. Jännität esiintymisesi onnistumista. Kun pääset puheesi loppuun, huoneeseen laskeutuu hiljaisuus. Tunnet miten ilmapiiri on painostava...

Se painostava tunne, ts. henkinen lataus ilmassa, on arvokas asia oikein käytettynä myös hevosille kommunikoidessa. Painetta voi hevoselle olla moni erilainen asia; hellä tai tiukka katse, hitaasti tai nopeasti läheneminen, rytminen liike tai erilaiset tavat koskettaa.

Periaate paineen käytössä hevosen kanssa on saada hevonen väistämään painetta ja palkita se vapauttamalla paineesta. Väistämissuunta riippuu monesta seikasta, joista yksi suurimpia alkuun on ihmisen sijoittuminen.

Vaikeinta ihmisille lienee paineen käyttöä opetellessa, tasapainottaa kehonkielen eleet ja hiljaisuus. Kehoa on uskallettava käyttää silloin, kun olemme esittäneet hevoselle pyynnön. Kun puolestaan on aika lopettaa paine, silloin ihmisen ei tulisi vaikuttaa samalta kuin jousipyssyn ammuntavalmis nuoli. Alkuun voi vaikka selvästi ylikorostaa tuota eroa "lysähtämällä" kasaan ja puhaltamalla kuuluvasti ulos. Painetta käyttäessä puolestaan voi ryhdistäytyä ja kasvaa kokoa.

Opittuasi tuon paineen ja paineettomuuden vuorottelun, voit alkaa hienosäätää paineen käyttöäsi. Päästäksesi jatkossa siihen, että hevonen toimii mahdollisimman pienellä paineella, aloita aina pienimmästä mahdollisesta millä uskot sen voivan onnistua.

Ensimmäinen painevaihe on ikään kuin ystävällinen kuiskaus tyyliin: "olisitko hyvä..", ellei hevonen ole pyyntöä noudattanut lisätään pyyntöön hieman vaativampi sävy ikään kuin sanoen "kröhöm, kuules..".
Mikäli hevonen yhä jättää pyyntösi huomiotta, lopetetaan anelut ja käytetään "varoitus"-painetta. Viimeisenä sitten sen verran epämiellyttävä paine, että hevonen mieluummin noudattaa tahtoasi kuin sietää ko."häiriötä".

Kannattaa muistaa, että hevonen ei opi paineesta, vaan siitä vapautumisesta. Jos siis peruuttamista harjoitellessa, lisäät vaan askelia innoissasi pitäen apuja päällä yhtäsoittoa, hevonen oppii vain miten epämiellyttävältä peruutus tuntuu. Jos sen sijaan jo yhden askeleen jälkeen, lopetat selvällä lopetus merkillä (esim. lysähdys ja huokaus), se tekee mieluusti saman uudestaan, kun tietää miten sen saa loppumaan. Harjoituksen edetessä voi askeliakin lisätä, mutta askelien välissäkin voi painevaiheissa joko tulla pienempään päin tai hetkeksi pois, ilman koko liikkeen loppumista.

Vepsän sanoin, "maltti on valttia", sillä askeleessa on kilometrin alku. Pidempi matka taittuu lopulta hetkessä, kunhan perustaa jaksaa rakentaa huolella kertaamalla ja etenemällä tarpeeksi pienin askelin.

>>Takaisin ylös