ARTIKKELIT:

>> AIHELISTA

RENTOUS

Jokainen varmaankin tunnistaa, kun hevonen on ratsastaessa tai käsitellessä tosi kaukana rentoudesta. Kaikki mitä pyydät saa hevosen joko jännittymään kaula koholla ja häntä tötteröllä kirahviksi tai se änkeää ja punkeaa pyyntöjäsi vasten, riippuen johtuuko jännittyminen pelosta vai haluttomuudesta toimia kanssasi.

Kiireisessä nyky-yhteiskunnassa mielessämme saattaa pyöriä niin paljon samanaikaisesti asioita, että emme tule pysähtyneeksi hetkeen kuten hevosille on luonnollista tehdä.
Siksi meiltä saattaa jäädä pienet jännitystilat huomaamatta tai vastaavasti emme ehkä huomaa nauttia täydellisen rentouden tilasta.
Pienistä jännitystiloista on hyvin lyhyt matka totaaliseen räjähdykseen, joten merkit on syytä opetella tuntemaan, jos haluaa ennakoimisella valmistautua rentouden säilyttämiseen.

Jos lähdemme tilanteesta, jossa hevosen jännittyminen on pelkopohjaista, huomaat sen hevosen liikkeistä selvimmin. Hevonen ei joko uskalla liikkua lainkaan vaan tuijottelee asioita, tai se ei uskalla pysähtyä vaan liikkuu taukoamatta levottomasti.
Tämän lisäksi hevosen korvat kääntyilevät tavallista nopeammin liikkein, sen lihakset jännittyvät ja keskittymiskyky tuntuu olevan nollassa.
Mikäli hevonen pelkää jotain tiettyä kohdetta, se haluaisi kiertää sen mahdollisimman kaukaa, eikä missään nimessä kulkisi kylki suorana ohi kohteen rauhassa.

Ratkaisemistapoja on monia. Joku saattaa työskennellä ensin etäämmällä kunnes hevosen työskentelyssä tuntuu selvä muutos ja siitä hiljalleen edetä lähemmäs vaikeaa paikkaa.
Toinen ehkä lähtee heti kohti pelon kohdetta, askel kerrassaan, huolehtien, ettei hevonen pääse kääntymään ympäri paeten paikalta. Tällä tavoin ihminen näyttää olevansa hevosen johtaja, ja tuo siten hevoselle turvallisuuden tunnetta.
Kolmas konsti voi olla sahata pelottavaa paikkaa edes takaisin, joko ensin sivuttaisväistöllä, ja sitten hiljalleen kylki kohti pelottavaa paikkaa käännettynä. Ohittamisharjoitukset voi aloittaa ensin etäämmältä ja siirtyä harjoituksen edetessä lähemmäs.

Kaikki tavat, joissa hevonen siedätetään hiljalleen kohti pelottavaa asiaa, ovat hevosille luonnollisimpia, sillä niin se itsekin tutustuu kaikkeen mikä ensin pelottaa. Hevonen saattaa käydä vaikka kymmenisen kertaa pelottavassa paikassa ja sännätä pois, kunnes se äkisti tuntuu täysin luottavan, että ei tilanteessa olekaan mitään hätää.

Kuten jo aiemmin sanoin, fyysisen jännityksen takana voi olla myös haluttomuus tehdä ihmisen haluamalla tavalla. Surullisen usein ihmisten kuulee laittavan melkein kaiken tuon tottelemattomuuden piikkiin. Sitten, kun kysyy minkä perusteella, he eivät kuitenkaan osaa selittää, eli kyseessä olikin vain mutu (musta tuntuu).

Haluttomuuden erotat pelosta siinä, että mikäli hevonen vastustaessaan vaikka pukittaa, niin pelkopukit tulevat aina silmänräpäyksessä. Tottelemattomuudessa puolestaan hevosen pukituselkeet ikään kuin uhkuvat jo ennakkoon uhkausta sinulle: "Jos vielä vaadit, niin pukitan..!" eli rohkeuttasi ja määrätietoisuuttasi testataan.

Jos sitten kyseessä on tottelemattomuus, ei sitäkään vastaan aina tarvitse alkaa suureen tahtojen taisteluun. Meillä ihmisillä on onneksi aivot, joilla voimme monia tilanteita kääntää eduksemme.

Hyvin tavallisia ovat haluttomuuden nimissä esim. kääntämisongelmat. Hevonen voi haluta toistamiseen palata kentän portille, tai seurata sitkeästi kaveriaan. Jos heti alussa pidät mielessä, että voit ratkaista ongelman pala kerrassaan, pääset paljon kevyemmin ongelman ratkaisuun.

Sinun ei siis tarvitse heti saada hevosta kymmenien metrien päähän kaverista tai muusta houkuttelevasta paikasta. Voit sen sijaan kerta toisensa jälkeen kääntää hevosen tyynesti pois sieltä kaverin tai portin luota. Aikasi kuviota toistettuasi hevonen kyllä hoksaa, että toiseen suuntaan mennessä tulee "häiriköintiä" eli käännösapusi ja toiseen suuntaan mennessä saa olla rauhassa.

Oleellista on olla suuttumatta siinä vaiheessa, kun hevonen toistamiseen testaa, onko toimintasi johdonmukaista. Jos erehdyt taistelemaan turhautuneena tai jopa äkäisenä, saat varmasti vastustamista hevoselta entistä enemmän. Ethän sinä itsekään halua riitapukarin mukaan lähteä, mutta luotettavan kaverin matkaan kyllä lähtisit, jos matkan päässä olisi jotain houkuttavaa.

Näissä edellisissä hevonen rentoutuu niin fyysisesti kuin mieleltäänkin, jos toimit fiksusti ja johdonmukaisesti, hellän päättäväisellä asenteella. Hevosen kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen vaikuttaa lisäksi oma kehosi yllättävän herkästi.

Olen kuullut useita tapauksia, ja itsekin saman havainnut, että mikäli ihmisellä on vaikka selkäkipuja niin hevonenkin alkaa kulkea selkä jäykkänä. Jos taas kätesi ovat kipeänä vaikkapa jostain fyysisestä ponnistelusta, on kipu äkkiä siirtynyt käsiesi kautta hevosen etuosaan. Se voi kulkea niska jäykkänä, alakaulaa vahvasti käyttäen, mikä vain entisestään lisää epämukavuutta käsiisi.

Jos siis tunnistat kehossasi jännitystiloja tai kipuja, keskity mielikuvin hakemaan hyvä olo, ravistele jäsenesi rennoksi ja venyttele sekä lämmittele kunnolla (tulisi toki aina muistaa). Keskity myös ratsastaessasi hengittämään kunnolla. Usein jännittäessämme tai kovasti johonkin tehtävään keskittyessä, hengitys muuttuu pinnalliseksi, saatamme jopa hetken täysin pidättää hengitystä.

Jo muutama syvään hengittäminen palauttaa luonnollisen hengityksesi. Keskity tuntemaan miten sisäänhengityksellä rintakehäsi laajenee ja olemuksesi kasvaa ylös, ja uloshengityksellä päin vastoin. Pyri säilyttämään oikea istunta (kanta-lonkka-olka- pystylinjalla, rennosti takertumatta -silti kevyesti tuntumassa), sillä se edesauttaa sinua pysymään kontaktissa, jolloin niin kyydissä pysyminen kuin kommunikointikin helpottuvat.

Oman jännityksesi kohotessa liiaksi, toimi ajoissa, ettet siirrä tuntojasi hevoseen. Jalkaudu tarvittaessa, sillä jo hetki maan kamaralla voi palauttaa luottosi tilanteeseen. Mikäli uskot pääseväsi tasapainoon selästä käsin, opettele tuntemaan erilaisia kikkoja tietääksesi mitkä sinulla toimivat.

Jollekin voi jännittyessä olla apua hyräilystä, toiselle maisemien katselusta, kolmannelle askelrytmin laskemisesta, neljännelle sisäisen puheen käymisestä, viidennelle ankkuroiduista mielikuvista (nlp) jne.

Älä odota itseltäsi mahdottomia, sillä pelko kyllä talttuu vain toimimalla, mutta ei silloin jos haukkaat mahdottoman ison palan voittaaksesi pelkosi. Toimintaa on jo sekin, että tunnustat pelkosi. Siitä seuraavia askelmia on juuri niin monta kuin tarvitset. Hautaamalla pelkosi hautaat myös oppimiskykysi. Anna siis aikaa, iloitse pienistäkin edistymisistä ja näe määränpääsi.

>>Takaisin ylös