ARTIKKELIT:

>> AIHELISTA

VÄLINEET VAI VÄLINEETTÖMYYS

Aivopesu "tarvittavia" hevosvälineitä kohtaan on loputonta suota. Kuka ei olisi törmännyt mitä erilaisempiin kuolaimiin, kenkiin, ruokiin, voiteisiin, suojiin, satuloihin, suitsiin ja ties mihin.

Kuinka usein puolestaan törmäät näkyyn, jossa joku "taluttaa" hevosta kuin näkymättömällä narulla, ratsastaa ilman suitsia tai jopa riimutta ja ylipäätänsä karsii kaikki turhat tavaravuoret tallista, mitkä hivelevät enemmän ihmisen hoivaviettiä kuin hevosen tarvetta.

Hevosteluun tarvittavia välineitä siis näkee kaikkialla; talleilla, kisoissa, alan lehdissä, kaupoissa, mainoksissa, tapahtumissa ja itse kukin omissa nurkissaan. Se kaikki on hiljaista huomaamatonta aivopesua.

Aivopesu herättää harhan tarpeesta ja noiden luulojen keskellä on vaikea huomata, että emme tarvitse välineitä juuri nimeksikään, mutta niistä luopuminen pelottaa. Moni pelkää olla erilainen kuin valtaväestö. Lähes yhtä moni pelkää, ettei ilman välineitä enää hallitse hevosta. He eivät vaan tiedä, että ensisijaisesti heidän tulisi hallita itsensä, silloin hevosen hallinta tulisi kuin itsestään, kylkiäisenä.

Todellisuudessa hevosen kanssa tarvitaan vain tunne siitä, että ollaan yhtä. Kun päästään tilanteeseen, jossa molemmat ovat rentoja ja kyetään käymään vuoropuhelua, silloin talutusnuoraksi käy lopulta pelkkä henkinen ote.

Illuusion takana on pelko hallinnan menetyksestä
Ihmisen on kovin vaikea myöntää pelko, heikkous tai väärässä oleminen itsessään, siksi hänellä on taipumus etsiä havaintoja luulojensa tueksi. Kun hevonen edes silloin tällöin on hallittavissa käytetyillä konsteilla, tulee tiedostamaton tarve selitellä milloin milläkin niitä hetkiä mitä ei hallitse.

Kun näet ratsukon, joka toimii kuin ajatuksesta ilman välineitä, saatat väheksyä näkemääsi uskotellen, ettei se pysty kaikkiin niihin hienouksiin mihin sinä välineillä. Tiedostamattoman pelkosi vuoksi et suostu näkemään, että ehkä he tosiaan (vielä) eivät kykene kaikkiin samoihin, mutta toisaalta...
he eivät kohtaa niitä vastoinkäymisiä, mitä suuri osa sinun ratsastuksesta välineillä pitää sisällään. Jos sinun ratsastuksesta 50% on onnistumisia, ja loppu 50% kovaa työtä (mikä olisi monille jo upea suhdeluku), luultavasti vähemmillä varusteilla ratsastaessa suhdeluku menisi siten, että 59% on tasaista neutraalia, 30% kivaa ja 10% huippuelämyksiä. Vain viimeinen 1% jäisi niitä hetkiä, jolloin on tarpeen pitää pieni tauko turhautumisen tai epätietouden vuoksi.

Välineiden käyttö on askel väkivaltaan
Ja se on sitä aina, joko pienin tai isoin harppauksin. Ihmisillä on tapana tehdä välineillä kovistelu enemmän tai vähemmän salaa, ja siksi väitän, että he sisimmässään uskovat itsekin tekevänsä pahaa. Heille vaan tuntuu liian kivuliaalta myöntää, että ovat pelkonsa vuoksi jumissa huonossa tavassaan.

Välineet itsessään eivät toki tee väkivaltaa, vaan lisänä näyttäytyy yleensä ihmisen turhautuminen, suuttuminen tai ylisuuri hallintatarve, joskus puhdas tietämättömyys.

Illuusiosta irrottautuminen
Tarve koville keinoille on harhaluulo ja se lisääntyy kuten kaikki riippuuvuudet. Se alkaa hyvin pienestä lisääntyen huomaamatta. Aluksi ihmisen teko voi olla hyvin vähäpätöiseltä vaikuttava, mutta se toimii vain aikansa ja sitten joutuu lisäämään keinoja tai koventamaan otteita.

Ehkä mietit, että kuulostaisi hienolta saada hevonen toimimaan ilman välineitäkin, mutta miksi ihmeessä, kun olet ihan tyytyväinen nykyiseenkin. Miksi siis luopua tutusta oppimastaan ja vaihtaa johonkin uuteen, vaikeaan ja epävarmaan.. miltä välineettömyys voi ensin vaikuttaa?

IRTI ASKEL KERRASSAAN Tunteesi on ihan luonnollinen, kaikki pelkäävät uutta ja tuntematonta, mutta vakuutan, ettet joudu luopumaan mistään.

Voithan aloittaa hyvin pienestä maistiaisesta ja aina pääsee takaisin vanhaan tyyliin, niin moni tekeekin. Palattuasi vanhaan sinulla on suurella todennäköisyydellä entistä enemmän hallintakykyä otteissasi, annat sitten uusien oppien vaikuttaa edes hivenen, taikka et.

Vähintäänkin uskot entistä vahvemmin aiempaan tyyliisi, jos ei muuta ja kaikkihan tietävät miten tärkeä usko ja asenne on hevosten kanssa. Jos sanot hevoselle "Ei, älä tule päälle.." ja samalla peruutat pelkäävän hiirulaisen tavoin, voit olla varma, että hevonen tuuppii tai kävelee ylitsesi. Toisaalta, jos katseesi ja olemuksesi puhuvat puolestaan, hevonen kunnioittaa pyyntöäsi.

Pysähdy ensin hetkeksi miettimään teetkö asiat, kuten teet, tietämättä muusta vai onko se varmasti oikea tapa? Moni toimii vuosia perinteisellä tyylillä vaimentaen sisäisen äänensä, joka yrittää kertoa, että täytyy olla jotain toimivampiakin tapoja. Oletko kokeillut rohkeasti muuta, vai tuomitsetko ennakkoluulojen perusteella? Odotatko ehkä saavasi kerralla uudelta tyyliltä kaiken sen mihin olet perinteisellä tyylillä uhrannut valtavasti aikaa ja tarmoa?

Monet epäluulot, avoimet kysymykset ja tiedostamattomat puolustusreaktiot, pistävät ihmisen sulkemaan silmänsä vaihtoehdoilta.

Todellisuudessa välineettömään vaihtoehtoon siirtyminen on yllättävän helppoa ja antoisaa. Ei tarvita kuin halu, malli, neuvoja ja rohkeasti kokeilua. Me autamme mielellään, koska ...

... vaikka välineet itsessään eivät sinällään aina kipua aiheuta, niin niiden käyttö lisää riskiä aiheuttaa hevoselle tarpeetonta epämukavaa oloa vahingossa ja tarkoituksellakin, hyvällä tai pahalla.

Välineistä luopuminen on lopulta helppoa,pysähdyttyäsi sinun tulee vain nähdä totuus, että vaikka annat aikaa asioiden kehittymiselle, ei tulekaan mitään katasfrofia. Ensin on tajuttava teorian tasolla miten ihmisen ja hevosen yhteistyö etenee hedelmällisesti.

Toisekseksi on seurattava johdonmukaisesti oppimisprosessia, jossa keskitytään ensisijaisesti itseen; oman kehon ja mielen hallintaan. Tässä vaiheessa on tärkeää oppia olemaan tekemättä ylimääräistä ja opittava hallitsemaan muutama perusasia. Nuo perusasiat ovat rentous, itsen terveet rajat ja selkeät pyynnöt.

SYY MIKSI ME HIPPIINASSA OLEMME VALINNEET TIEN KOHTI VÄLINEETTÖMYYTTÄ
on halu saada hevoset käyttämään omia aivojaan ja nauttimaan yhteistyöstä ihmisen kanssa. Emme usko olevan mahdollista, että hevonen nauttii, kun sillä on rautaa suussaan tai kyljissään, saati naulattuna jalkoihin.

Uskomme vakaasti, että hevonen usein tekee hämmästyttäviä asioita ihmisen kanssa, kun se kokee ihmisen toimivan hyvin pyrkimyksin pyytäen, kannustaen ja kärsivällisesti korjaten, eikä vain jatkuvasti komentaen.

Meidän suuri unelma on joku päivä onnistua yhä useamman hevosen kanssa toimimaan täysin ilman varusteita, tänään se sujuu jossain määrin joidenkin hevosten kanssa, osalla vain maasta, osalla ratsainkin.

Matkalla välineettömyyteen varusteet ovat ikään kuin välttämätön paha, joita voidaan jonkun verran joutua käyttämään, ne eivät kuitenkaan saa olla pääosassa kommunikoinnissa, vaan on tärkeää muistaa, että yhteyden tulee olla ihmisen ja hevosen välinen juttu. Pyrkimys tulee aina olla mahdollisimman vähään välineiden käyttöön.

 

>>Takaisin ylös