Etusivulle: www.hippiina.com

lauma
maastakäsin
aivojumppaa

love

kengättömät jalat

IDEOLOGIA;

Lisää Intsin ajatuksia sivulla: »RATSASTUS

Jos pitäisi neljään sanaan kiteyttää: pehmeästi, raudatta, kiireettä ja turvallisesti...
Mitä nuo sitten käytännössä tarkoittavat?

Pehmeästi:
Hevosten ehdoilla työskennellään, mikä ei tarkoita, etteikö hevosille rajoja voisi asettaa.
Ne vain asetetaan ensisijaisesti maasta käsin, sillä sieltä on aluksi helpointa saada hevosen luottamus ja ansaita sen kunnioitus.

Pehmeys on myös kivuttomuutta. Ihmiset kädellisinä olentoina sortuvat usein mittelöimään asioista voimillaan, usein ihan alitajuisesti. Rajana voimankäytössä pidämme sitä, mitä itselle sietää tehtävän. Turhaa voimankäyttöä hillitsee sekin ajatus, että rankaisuja tai fyysisiä pakkokeinoja ei käytetä.

Kolmanneksi pehmeys on asenteen lisäksi tekniikkaa, esim. sitä, että pyynnöt pyritään esittämään mahdollisimman vähin avuin. Käytännössä pyynnöt ovat painetta, joka esitetään painevaiheissa ja lopetetaan heti hevosen alkaessa vastata. Vääristä reaktioista ei rankaista vaan jatketaan määrätietoisesti pyytämistä kunnes hevonen vastaa haluttuun pyyntöön ja lopetetaan paine samantien. Näillä keinoilla haluamme lisätä hevosen motivaatiota tehdä asioita meidän pyynnöstä.

Raudatta:
Kokonaisvaltainen hevosen hyvinvointi on tärkeä osa ideologiaamme. Laskemme siihen kuuluvaksi mm. pihattoelämän, lauman, kengättömyyden ja kuolaimettomuuden, jotka on konkreettisin osoitus pehmeydestä mitä myös kivuttomuudeksi voisi nimittää.

Kengättömyys on yhtä kuin terve kavio, sillä naulojen lyöminen hevosen jalkaan heikentää verenkiertoa ja estää kavion luonnollisen mekanismin toiminnan. Kengät kuten kuolaimetkin, ovat vain niin totuttu tapa, ettei niitä tulla juurikaan kyseenalaistaneeksi. Todellisuudessa niiden takana on usein ihmisen pelko; ajatuksia, että entä, jos se se liukastuu tai kaatuu ilman kenkiä... mitä, jos se lähtee kuolaimitta viemään... jne.

Kannukset ja rankaisut kuuluvat kisamaailmaan, ei pehmeiden arvojen talliin. Kannuksilla hevoset usein turtuvat apuihin ja mitä varhaisemmassa vaiheessa niihin turvaudutaan, sitä varmemmin edistyminen jää lyhyeksi. Meillä ihmiset opettelevat tunnistamaan milloin he herkistävät ja milloin puolestaan turruttavat hevosta reaktioille, samalla tulee tutuksi keinot, joilla hevosen saa toimimaan yhteistyössä.

Yhteistyötä lisääviä keinoja ovat mm. motivointi rankaisun sijaan ja se, että valmistellaan asiat hyvin onnistumiseen. Pyytäessä asioita on tärkeää tehdä riittävän vähän ja kuitenkin tarpeeksi, sekä ennen kaikkea lopettaa pyyntö nopeasti hevosen alkaessa vastata.

Kiireettä:
Hevonen ei kulje kello kaulassa. Aistiessaan ihmisestä alitajuisen kiireen ja kyvyttömyyden pysähtyä "tässä ja nyt"-hetkeen, hevonen herkästi vieroksuu ihmisen eleitä ja toimintatapoja. Pyrimme lähemmäs hevosen omaa olemistapaa ja toimintaa, myös kiireettömyys-ajattelun suhteen, jotta saamme entistä syvemmän luottamuksen ja yhteistyötason.

Kiireettömyyden kanssa rinta rinnan kulkee myös ihmismäinen tapa ylisuorittaa asioita. Hevonen ei arvosta meitä sen perusteella miten paljon saamme pienessä ajassa aikaiseksi. Se ei katso onko meillä mitaleita kaulassa, eikä paperille lätkittyjä arvosanoja tai numeroita. Mitä vähemmän yliyritämme, sitä enemmän kehostamme huokuu levollisuutta ja rentoutta -se on olemus mistä hevoset pitävät.

Suoraviivainen ajattelutapa on sekin ihmismäinen toimintapa. Jos meillä on jokin ratsastuksellinen ongelma, tulee sitä usein turhan kauan siedettyä tai vängättyä väkisin selästä käsin. Sen sijaan, jos ihminen jalkautuu ja maastakäsittelee hevosta aikansa, saavuttaa hän pidemmällä tähtäimellä paljon enemmän.

Turvallisesti:
Turvallisuus lähtee tiedosta ja hevosen käytöksen ymmärtämisestä, jolloin osataaan tunnistaa vaaratilanteet ja toimia oikein. Ihmisen henkilökohtaisessa tahdissa edetään. Jos pelottaa, ei vakuuttava vaatiminen onnistu, vaikka se juuri olisi luotettavan ja turvaa tuovan johtajan perusominaisuuksia.

Ihmisen ja hevosen välisessä suhteessa turvallisuus kertaantuu, kun ihminen saa hevosen luottamaan itseensä ja ansaitsee hevosen kunnioituksen. Pelollakin hevosen voisi laittaa tottelemaan, mutta silloin tottelu olisi vain näennäistä, tiettyyn rajaan asti jatkuvaa. Meillä kuri lähtee yksinkertaisista selkeistä säännöistä, joiden noudattaminen on helppoa. Kuria pidetään hellän päättävästi, ts. lämpimän lujasti.

Turvavälineet ovat kyllä nekin joissain kohdin tärkeät, mutta yksin ne eivät tee mitään. Ihmisestä itsestään lähtee ensi kädessä toiminnan turvallisuus.


Hevostila Hippiina
Y: 1910158-1
Sarapohjantie 1196
39980 Sara (karvia)
puh. 0400-802 322
hippiina@hotmail.com
www.hippiina.com


AVOINNA, TILAUKSESTA:

Arkisin 14 - 20

Lauantaisin 10 - 18

Sunnuntaisin suljettu.




Soittaen tavoitat, arkisin:

Puh. 0400 - 802 322

klo: 12 - 13 tai 20 - 21

Jos emme vastaa, jätä viesti
-niin soitamme takaisin.